Headlock

Ihan tosissaanko oon saanu tänne aikaseks vaan kaks kirjotusta per kuukausi. No näköjään. Väittäisin, että tähän on kaksi syytä: a) mun elämässä ei tapahdu kauheasti mielenkiintoisia asioita b) vaikka tapahtuisikin, en osaa kertoa niistä. Mutta yritän ryhdistäytyä. Taas. Viidettämiljoonatta kertaa.

Tällä hetkellä vietän laatuaikaa itseni kanssa, kaikki muut asukit ovat rynnänneet viikonlopuks kotivierailuille. Itsekin harrastin tätä viime viikonloppuna ja totesin että viikonloput on ihan liian lyhyitä, varsinkin kun yli kuusi tuntia yhteensä menee junassa istumiseen. Oon ollu tänään siinä mielessä tehokas että oon siivonnu mun huoneen ja ihan ajattelevaisuuttani pyyhin keittiön tasot, mut mitään muuta kehittävää en oo tainukaan harrastaa. Eipäs, harjottelin mä venäjän aakkosia mutta sitäkin oikeastaan lähinnä huvin vuoksi.

Mun Kingdom Hearts ilmestyi alkuviikosta postista ♥. Torstai-perjantain hakkasin sitä suht antaumuksella kunnes meno tyssäs siihen että pääsin kohtaan, jossa värien näkeminen olisi kovinkin kriittistä. Ja nehän ei tällä hetkellä näy, telkkarin ja pleikkarin välille tarviis kai jonkun näkösen lisäosan.  Nii ja tosiaan, ekasta tentistä pamahti kolmonen asteikolla ykkösestä vitoseen. Ihan jees siis. Pitäs nyt koittaa tehä kaikkia koulujuttuja alta pois, kolmen viikon päästä koittas sit syysloma. Sekin tosin kestää vaan neljä päivää eli ennustan siitäkin jonkin asteista juoksumaratoonia. Onneks nyt kuitenkin sain raivattua päiviä vähän tyhjemmiks, nyt vaan pitäs koittaa motivoida itteään.

Semmosta. Äärimmäisen lyhyt tarinointihetki mut kai sekin on parempi kuin ei mitään.

Juuri tentistä selvinneenä ja Club Mascotiin etenemässä.

Hideaway

Huomatkaa kaunis lehmämuki.

Huomatkaa kaunis ilmakuva.

Semmosta. Nyt ois eka kunnon työviikko pulkassa. En ole myöhästynyt tällä viikolla kuin vaivaiset kaksi kertaa! Mikä saavutus.

Hämmästyin maanantaina miten vaivattomalta neljän tunnin luento tuntu kun aihe oli kiinnostava ja sisältö monipuolista, siitäkin huolimatta että oli aamu ja periaatteessa olisi pitänyt väsyttää. Muistan lukion äikän kaksoistuntien iltapäivällä olleen viissataamiljoonaa kertaa tuskasempia. Tosin toki, nyt on vielä kaikki uutta ja jännää. 
   Oon kirjoilla sekä Turun että Helsingin avoimissa yliopistoissa, Turkuun suoritan psykologiaa ja Helsinkiin enkkua. Päivät sinänsä on ollu helppoja, varsinkin kun eilinen oli nyt tommonen spessupäivä. Tiistaina mulla ei oo muita kursseja ku näyttelemisen iltakurssi ja perjantaina aamusta neljä tuntia venäjän alkeita, joka tosin alkaa vasta ens viikolla eli tänään mulla ei oo ollu yhtään mitään. Eikä käytännössä tiistainakaan koska olin siinä käsityksessä että se iltakurssi alkais vasta joskus myöhemmin mut ilmeisesti se alko jo tällä viikolla. Hupsankeikkaa. Mutta ei noi tyhjemmät päivät oo lorvimiseen tarkotettuja vaan sillon ois tarkotus tehä itsenäisesti kaikkea, kuten esimerkiksi psykologian käsitekarttoja, esseitä, opintopäiväkirjaa ja muuta hauskaa. 
   Mistä sitten tuli mieleen että sinänsä mua ei haittaa opiskella itsenäisesti, mutta oon kauhean itsekriittinen ja siks kirjottamisesta ei oikein meinaa tulla mitään. Varsinkin kun pitäisi oikeasti vaikuttaa viisaalle. Hui. Jospa se tästä kun oikein itseään piiskaa.

Meillä on nyt sit koko kerros asutettuna. Luulen että kyllä tästä vielä ihan hauskan kommunivuoden saa aikaseks, varsinkin kun alan pikku hiljaa ulostautua mun kuoresta. Myös kaikissa käytännön asioissa alan olla parempi, nyt viikon sisällä pitäs muhun ottaa yhteyttä sellanen liikkumistaidonohjaaja niin en sit oo ihan urpona tuon liikkumisenkaan kanssa. Kampuksella tosin pärjään jo ihan hyvin, tosin torstaina en millään meinannu löytää yhtä luokkaa ja myöhästyin noin tunnilla, mutta tosi monella muullakin on ollu vaikeuksia löytää sitä luokkaa eikä ne sattunu just sillon olemaan siellä luokassa kun vihdoin löysin sinne. Torstaiaamu oli vähän juoksemista, vielä kun heräsin omia aikojani ja tajusin että kännykästä oli yön aikana loppunu akku = ei herätystä. Heräsin siis 40 minuuttia myöhemmin kun piti. 

Löysin nyt uudestan Where the Wild Things Are -soundtrackin, sopii melkein täydellisesti syksyyn vaikka ilmeisesti joudun vielä vähän aikaa sitä oikeaa syksyä odottelemaan.

Random tukkakokeilu.

[Unohdin taas sen otsikon.]

Let's get down to business to defeat the huns!

Nyt ollaan sit viikko täällä urpoiltu. Huomenna sit pitäs vähän niinku get down to business.

Tosin, eipä sittenkään ihan kaikki kurssit ala vielä ens viikolla. Ja se tutustumisiltatsydeemi josta puhuin onkin nyt tulevana torstaina, kuten huomaatte oon taas ollu hyvin kartalla, ihan niinku yleensä. Aattelin kursseja valitessa pääosin keskittyä psykaan mutta mikä suuri yllätys et mukaan lähti sit muutama kielikurssikin. Niinku nyt ens jaksossa mulla on pari psykan kurssia, englantia kans kahen kurssin verran, espanjaa ja, tadaa, venäjän alkeiskurssi. Mietin myös että oisin voinu virkistää mun saksan osaamista mutta jätin sen sit ihan suosiolla sille ajatuksen tasolle. Sit valitsin kans pari sellasta pikkukivakurssia, mut ne alkaa vasta myöhemmin tässä jaksossa.

Juu, ja huomenna myös saapuu huonetoverini. Eli valehtelin tästäkin aiemmin. Olenpa huono ihminen.

Tää viikko on tainnu mennä vähän ihmetellessä. Käytiin perjantaina Riikan (hän on siis yksi tän kerroksen asukeista) kanssa kaupassa ja kirjastossa ja ehkä mä selviän kampuksen ulkopuolelle vielä joskus yksinkin. Eipä tässä viikonloppuna nyt silleen mitään ihmeellistä, tehtiin eilen ja tänään porukalla ruokaa ja muuten oon sit lähinnä katellu leffoja ja sarjoja koneelta. Tänään oon kattonu Hyviä ja huonoja uutisia ja nauranu silleen kauniisti karjuen estoitta.

Eipä tässä nyt oikein muuta. Eilen viihdytin kansaa Whatsapissa.

Ugh.

Being patient

Akuutti musiikkiähky, pitäs löytää jotain ihan uutta. Päädyin nyt sitten tähän, 13. päivä alkaa toinen tuotantokausi ja sarjariippuvuuteni vaan kasvaa.

Unohdinpa tuossa eilisessä sekasopparipulipostauksessa mainita että kampuksella on tosiaan kolme majoitusrakennusta eli siis iso solu, pieni solu ja tallila ja minähän majailen sitten tallilassa. Ekat mielikuvat on varmasti hauskoja mutta joo, suihkuna ei ole pelkkä vesiletku eikä ikkunasta moikkaa hepoja aamuisin. Ja asiasta kukkaruukkuun, en tiedä yhtään ketä tuolla yläkerrassa asuu mutta lattiat ei taida olla mitään äänieristävintä mallia. 

Tänään kesken rauhallisen datailun, kun katoin (en tasan tiedä miksi) thaimaalaista push up -rintaliivimainosta, jossa mainoksen naikkonen paljastuukin lopussa miekkoseksi (anteeksi tämä röyhkeä ja ennaltavaroittamaton spoilaus), ovesta kurkkasi tättärää huonetoverini poikaystävineen. Olin varmasti hyvin edustava näky. Mutta niin, huomisesta lähtien mulla on siis ihan kämppis kämppis, tänään se (tai hän, en nyt oikein osaa päättää tekstityylin virallisuustasoa) puotti vaan kamat tänne. Pitää alkaa totutella ajatukseen uudestaan ettei ihan eläkään täysin omilla ehdoilla. Mutta oikein mukavalta kyseinen henkilö vaikutti ainakin näin ensinäkemältä, kyllä sitä varmasti toimeen tulee.

Mun virkeysrytmi on ihan kummallinen. Aloin eilen yhentoista aikaan nukkumaan mutta pyörin sit jotain kaks tuntia valveilla. Fyysisesti väsytti mutta päänuppissa lautasia paukuttava sirkusapina vaan nauro räkäsesti. Niin nyt on tää päivä ollu vähän sellasta väsyvuoristorataa, tällä hetkellä ei väsytä, ylläripylläri. Onneks huomenna ei tarvii herätä kauheen aikasin, ei sillä että aiemminkaan ois tarvinnu.

Ihan itse opiskelusta sen verran että tänään saatiin ohjeet miten kirjautua Turun avoimeen yliopistoon ja minähän tuossa aiemmin tänä iltana ahkerana tyttönä sinne kirjauduinkin, ahkeruuspisteitä ainakin kymmenen tämän edestä ottaen huomioon sillä hetkellä vallinneen väsyn tason. Ja ja ja, mitä muuta. Joo, mut perehdytettiin kaikkiin tän koulunsisäisiin atk-juttuihin ja mulla on ollu nyt sen päättymisestä asti sellanen olo että en ollu jossain missä ois pitäny olla koska samaan tilaisuuten ois kai pitäny sisältyä joku kirjastojuttu mutta ää apua en minä tiedä. Hnngh. No. Ehkä en jäänykään mistään paitsi ja jos jäinkin niin ei siihen kuole. Ehkä.

Mnjoo. Kohta ois melkein pakko lähteä asioimaan itse Kauniasiin mutta elättelen toiveita että pystyn sinnittelemään sinne perjantaihin asti. 

Ihan muistutukseksi kaikille, miksi Vilmasta ei tule kasvatustieteilijää.

Romaani. [Julkaisin tämän hetki sitten ja tajusin unohtaneeni otsikon. Ihan tulee äikän aineet mieleen.]

Landed, stranded, hardly even knew your name

Katsokaa kun olen siisti ihminen.

 Puuh. Kertokaa mulle mistä mä alottasin. Hirveesti olis ollu asiaa sillon kun ei vielä ollu nettiä mut no can do. Anygays. Saatte nyt kestää mun naminami-laatusia kännykkäkuvia, koska  kamerasta on edelleen laturi hukassa ja olen laiska enkä jaksa panostaa kuviin. Oon tosi huono ottaa kuvia. Pääasia että nyt jotain saan tänne lätkittyä.

Hirveesti on tullu infoa näiden kahen päivän aikana, mutta onneks on koko viikko aikaa sisäistää niitä asioita. Tai ainakin lähes. Mutta varsinainen opiskelu alkaa sit vasta ens viikolla. Tää kampus on tosi viihtysä, Kauniaisista itestään en osaa oikein vielä sanoa mut perjantaina ois tarjolla sellanen kahen tunnin mittanen kävelykierros ympäri "Grania" niinku ne täällä tätä nimittää. Asun tässä ekassa kerroksessa neljän muun tytön kanssa ja hyvin on yhteiselo tähän asti sujunu, vessapaperikriisistä huolimatta. Yks näistä on kanssa psykologian linjalla, joten eiköhän tässä vielä tutuks tulla. Toisessa kerroksessa voisin satunnaisesta töminästä päätellä, että siellä joko asuu satunnaisesti mammuttilauma tai sit vaan kasa äijiä. Asun kahen hengen huoneessa mutta ilmeisesti saan elellä tässä ihan rauhassa, mikä on vaan hyvä, varsinkin kun en joudu maksamaan tästä sitä yhen hengen huoneen hintaa. Pihipennonen.

Fiilis on siis hyvä. Vähän oli aluks orpo olo mut kyllä tää tästä tuntus suttaantuvan, eihän täällä oo nyt oltu ku sen kaks yötä vasta. Ens viikon perjantaina ois sit tiedossa jotkut suuremmat hilupilttuut eikä sillon oo sit muuta ohjelmaa. Joo, koulualueella on A-oikeudet, aika jännittävää. Sellanen toinen hauska yksityiskohta muuten että kirjastonhoitaja näyttää Emmet Brownille (se Back to the Future -proffa). Näyttelijän nimi on Christopher Lloyd jos jotakuta kiinnostaa, mitä epäilen. Täällä on yhteensä 266 Työväen Akatemian opiskelijoita ja sen lisäks epämääränen luku humakin opiskelijoita, joten parhaimmillaan kampuksella on muistaakseni pyöreesti se 400 opiskelijaa. Meillä on nyt välillä ollu sellasia kaikkia koskevia tilaisuuksia ja täytyy sanoa että niissä on ollu välillä ahistunu olo, lähinnä koska olen ujo ja kömpelö ja ahtaissa paikoissa hiemaan ahdistumaan taipuvainen, mutta enköhän mä niihinkin vielä totu kun ihmiset ja ympäristö on tutumpia.

Ja näin, palohälytin alko äsken laulamaan kun tuo mua vastapäätä asuva kämppis föönas hiuksiaan. Kaikki hälytykset menee suoraan palolaitokselle ja kolmannesta turhasta hälytyksestä napsahtaa 800 euron lasku. Tällästä äksöniä tänä iltana. Sain muuten äsken tietää että tällä hetkellä meitä on tässä vaan neljä kun viides on töissä tän viikon mut tulee sit ens viikolla takas. Havaitsin taas olevani tosi tarkkaavainen, kyl mä huomasin ettei sitä oo nyt näkyny mut mä aattelin että se on vaan ollu vetäytyväinen tai jotain.

Sanoin muuten ettei mulla oo huonetoveria mut ohan mulla Eino. Sitä ei nyt vaan oo näkyny sunnuntain jälkeen. Mut jos siinä nyt ois suurinpiirtein kaikki mitä tänään haluan sanoa. Koitan nyt päivitellä tätä silleen suht aktiivisesti, mutta antakaa anteeksi jos en siihen täydellisesti kykene.

Eino.